Globaali Helsinki, osa II

Blogikulttuuri nostaa esiin erään ikävän ilmiön, nimittäin sen että kommenttipalstoilla äänekkäimmät keskustelijat ovat usein asenteiltaan hyvin vastenmielistä porukkaa. Kyse ei luultavasti ole siitä, että tällaiset porukat olisivat kovin isoja, vaan pikemmin siitä että nettikeskustelu nimimerkkimahdollisuuksineen tarjoaa heille kätevän foorumin päästä huutelemaan poliittisesti epäkorrekteiksi koettuja mielipiteitä ”puun takaa”.

Tyypillinen esimerkki on maahanmuutto ja maahanmuuttajiin liittyvät rasistiset heitot. Voi todella sanoa, ettei maahanmuuttajia käy kateeksi. Tullaan Suomeen, väännetään paskaduunia joka suomalaisille ei kelpaa, kuten paistetaan pizzoja pubien sulkemisajan jälkeen humalaisille, ja sitten saa vielä päälle kuunnella pään aukomista siitä, että viette työpaikat.

Luutuneet asenteet ovat kuitenkin vain maahanmuuttokeskustelun ongelmien yksi puoli. Keskeistä on, että keskustelua maahanmuutosta käydään jatkuvasti harhaanjohtavan kysymyksenasettelun puitteissa. Tämä kysymys kuuluu ”olisiko meidän otettava enemmän maahanmuuttajia?”. Tässä konservatiiviset siniristilippuilijat vastaavat että ei pitäisi, kuvitellen että rajoja voisi pistää noin vaan kiinni. Edistykselliset taas vastaavat, että Suomeen täytyy haalia lisää ulkomaista työvoimaa, sellaisten syiden takia kuten työvoimapula ja huoltosuhde.

Ensimmäinen vastaus on tyhmä. Jälkimmäinen taas perustuu haluun poimia kehitysmaista näiden köyhien maiden rahoilla koulutetut työntekijät kasvattamaan Suomen kansantalouspottia, samalla pitäen huolen siitä että työvoimasta on sen verran ylitarjontaa ettei työvoima vahingossakaan pääse parantamaan neuvotteluasemaansa. Tuotetaan työnantajille työvoimaa, jotta työnantajat pääsisivät sanelemaan työn ehdot. On traagista, jos joudumme käymään keskustelua näiden annettujen vaihtoehtojen puitteissa, jotka voisi henkilöidä Rajamäki vs Thors -valinnaksi.

Sekä rajojen laittaminen kiinni että sopivien maahanmuuttajien poiminta ovat vastuuttomia ajatuksia. Ne eivät myöskään perustu kovin realistiseen käsitykseen maailmanmenosta. Asia on kuitenkin niin, että ihmiset liikkuvat, sanoi jokin byrokraattinen voima mitä tahansa. Ihmiset liikkuvat, ja ovat aina liikkuneet, etsiäkseen hieman parempaa toimeentuloa itselleen ja perheelleen – tämä on aivan luonnollista.

Tänä päivänä ihmisiä erityisesti ajavat liikkeelle rikkaiden maiden yhtiövetoinen kauppapolitiikka, joka kurjistaa erityisesti kehitysmaiden maaseutua valtavasti, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja vastaavat globaalit ilmiöt. Nämähän eivät ole lähtijöiden aikaansaamia asioita. Toisaalta ihmisiä ajaa liikkeelle myös seikkailunhalu – halu katsoa maailmaa, kokea erilaisia asioita, elää toisin kuin isä ja isoisä. On äärimmäisen ikävää, että juuri näitä ihmisiä halutaan rangaista. Lännen opetus muulle maailmalle: pysykää traditionaalisissa elämän malleissa, älkää etsikö uutta.

Vakavasti ajatellen vaihtoehtoja on kaksi: sopeudutaan siihen, että olemassaolevat olosuhteet lisäävät siirtolaisuutta entisestään ja yritetään löytää elämisen tapoja, jotka sopivat tähän. Toinen vaihtoehto on laittaa rajoja kiinni. Tämä on myös ”rusinat pullasta” -maahanmuuttopolitiikan ydin: suurin osa potentiaalisista tulijoista ei kuitenkaan kelpaa työvoiman valikoijille, joten heihin kohdistuvat samat kontrollimuodot kuin mitä rajojen sulkijat ehdottavat. Tällöin sidomme itsemme puolifasistiseen projektiin, jossa ihmiset kuolevat rajoille, EU ylläpitää valtavia vankilamaisia siirtolaissäiliöitä paitsi Euroopassa, myös Afrikan puolella jne. Samaan aikaan laittomat siirtolaiset lisääntyvät ja luovat entistä enemmän maanalaisia yhteiskuntia Euroopan sisällä. Yhteiskunnat valuvat todella pelottavalle tielle.

Kasvaviin siirtolaismääriin sopeutuminen ei ole tietenkään helppoa. Tuloksena on varmasti laskevaa toimeentuloa joillekuille, kulttuurien yhteentörmäyksiä, ja tyytymättömyyttä. Vaihtoehtona se on kuitenkin huomattavasti parempi kuin pään pistäminen pensaaseen. Ainakaan sen ei pitäisi päästä yllättämään, että kohta Helsingissä esimerkiksi nuorisosta neljäsosa on maahanmuuttajia. Kaupungin toimintoja olisi vakavasti mietittävä tästä näkökulmasta.

Ja jos joku nyt on sitä mieltä, että siirtolaisuutta pitäisi olla vähemmän, kehotan pikaisesti liittymään Euroopan ja Afrikan välisiä EPA-kauppasopimuksia vastustavaan kampanjaan sekä Maan ystävien ilmastokampanjaan.

11 kommenttia Add your own

Trackback this post  |  Subscribe to comments via RSS Feed