Posts filed under ‘palvelut




Miksi rahat ovat lopussa?

Kunnallisvaalit ovat perinteisesti olleet poliittinen näytelmä, jossa kaikki ehdokkaat ilmoittavat kilvan puolustavansa palveluita. Tämä on erittäin mielenkiintoinen ilmiö jo sikäli, että palveluiden tuottaminen on kunnan lakisääteinen velvollisuus – yhtä hyvin kai voisi pyrkiä eduskuntaan agendanaan lainsäädäntövallan puolustaminen.

Kaiken kaikkiaan tämä palveluiden puolustaminen on sikäli outoa, että jos kaikki todella rakastavat palveluita niin valtavasti, miksi ne rapautuvat käsiin? Miksi Suomessa, joka on rikkaampi kuin koskaan, eivät rahat riitä näiden herttaisella yksimielisyydellä rakastettujen palveluiden tuottamiseen kunnolla?

Ilmiö johtuu osittain valtion ja kuntien eriskummallisesta työnjaosta Suomessa. Kunnathan tuottavat kaikenlaiset peruspalvelut, koulut ja terveyskeskukset ja sen sellaiset. Valtio taas päättää, paljonko kunnat saavat valtionosuuksia tämän tehtävänsä hoitamiseen. Viime aikoina valtiolla on ollut trendinä laskea veroja jatkuvasti – erimielisyyttä on ollut vain veronalennusten määrästä. Taustalla on ollut jonkinlaisen käänteinen keynesiläisyys (lisätään talouden kierroksia nousukaudella) sekä dogmaattinen usko nk pisarointiteoriaan. Lopputuloksena on, että valtiolla on aika lailla vähemmän rahaa, jota jakaa kunnille, ja niinpä kunnat joutuvat sitten miettimään, miten olemassaolevilla rahoilla pärjättäisiin.

Kuntapäättäjät suhtautuvat uskomattoman hampaattomasti tilanteeseen. Todetaan taloustilanne ja ruvetaan sitten laskeskelemaan, mistä säästetään. Parhaimmillaan esitetään viisasta realistia aukomalla päätä niille, jotka pyrkivät vaatimaan jotain myönteisiä lisäpanostuksia, eikä niille, jotka tämän rahapulan taustalla ovat. Ilmeisesti jotkut aina laskevat, että Suomessa pärjää esittämällä jämptiä kamreeria ilman sen kummempaa poliittista ideaa – ja valitettavasti tämä saattaa olla tottakin.

Oudointa hommassa on se, että useat näistä kuntapäättäjistä ovat mukana valtakunnanpolitiikassa. Kuvittelisi roolin olevan jokseenkin skitsofreeninen: päivällä leikataan veroja eduskunnassa ja illaksi lampsitaan valtuustoon surkuttelemaan kun rahat eivät riitä ja kovistelemaan näiden rahojen ”tuhlaajia”. Ylipäänsä jos hallituspuolueiden edustajat ovat oikeasti huolissaan rahojen riittävyydestä, niin menisivät oman puolueen jehuille sanomaan että Sailas nyt ojennukseen niiden veronalennustensa kanssa. (Tämä pätee riippumatta siitä, ketkä ovat kyseisellä hetkellä hallituksessa).

Näiden palveluiden turvaaminen vaatisi yksinkertaisesti kunnallispäättäjien vihaista yhteisrintamaa tai ainakin kuntien asemoitumista palveluiden puolustajaksi niiden todellista uhkaajaa eli valtionvarainministeriötä vastaan. Kyse ei ole sen kummemmasta jutusta kuin siitä, että jos tahdotaan puolustaa jotain, on varsin luontevaa pyrkiä selvittämään itselleen, mitä tai ketä vastaan puolustautuminen tapahtuu.

Kun julkisia kassoja on monta, on yhdellä kiusaus vetää kotiinpäin vaikka toiselle tulisi takkiin reilustikin. Tämä näkyy paitsi valtion päätöksissä jotka heikentävät kuntataloutta, myös kuntien päätöksissä jotka heikentävät valtiontaloutta. Miksi kunnat esimerkiksi eivät määrittele sellaista säädöstä, että julkisia hankintoja tehtäessä edellytetään, että firma jolta hankinta tehdään ei toimi veroparatiisissa (tai sen tytäryhtiö ei toimi). Jos joku firma saa kohtuutonta kilpailuetua siitä, että se kiertää veroja, miksi se pitäisi palkita? Jos edes suurimmilla kaupungeilla olisi tämä linjaus hankintapolitiikassa, se vaikuttaisi useiden yritysten harkintaan siitä, kannattaako toimintaa pitää veroparatiiseissa. Nykytilanteesta kunnat hyötyvät lyhyellä tähtäimellä, julkisten kassojen kokonaisuuden kärsiessä.

Tällainen lyhyt huomio vaan palveluiden puolustajien laajalle joukolle.

Mainokset

Lisää kommentti lokakuu 17, 2008

Kaupunki jakaa kaupallista propagandaa

Eräs asia, josta puhutaan – ja pitäisi puhua enemmänkin – kunnallisvaalien yhteydessä, ovat julkiset hankinnat. Kuten ehdin jo aiemmin todeta, niitä varten tulisi kehittää reilusti tiukemmat kriteerit. Tähän on kuitenkin lisättävä toinenkin tapa, jolla kaupunki voi käyttää valtaa yrityksiin päin. Nimittäin se, mitä ja kenen tuottamaa materiaalia kaupunki jakaa ilmaiseksi.

Nyt seuraa sitten taas sitä perheenisän valitusta. Nimittäin olen ollut aika lailla yllättynyt siitä, miten paljon Helsingin kaupungin terveystoimi, tässä tapauksessa neuvola, jakaa asiakkailleen yritysten tuottamia esitteitä ja oppaita, siis käytännössä mainoksia. Osa näistä on näennäisesti opaskirjoja esimerkiksi vauvan ruokintaan, osa erilaisia ”lahjoja” – enemmän tai vähemmän ilmeistä piilomainontaa.

Erityisen näkyvä yritys tässä on Nestlé. Jokainen maailmanmenoa seurannut tuntee varmasti Nestlé-yhtiön historian. Firmahan on onnistunut tietoisesti tappamaan kehitysmaissa useita miljoonia lapsia markkinoimalla veteen sekoitettavaa äidinmaidonkorviketta, väittäen sen olevan lapsille rintamaitoa parempaa. Likainen vesi, jota pienten lasten ei missään tapauksessa tulisi juoda, on aiheuttanut sitten tappavia tauteja. Firma on ollut toimintansa seurauksista täysin tietoinen. Sama markkinointi jatkuu edelleen, vain PR-toiminta on kehittynyt.

Tästä seuraa kolme kysymystä: 1) Onko Helsingin kaupungin tehtävä jakaa ylipäänsä yritysten materiaalia? 2) Miten Nestlén kaltaisiin yrityksiin tulisi suhtautua? 3) Mitä tämä tarkoittaa helsinkiläisen lapsiperheen näkökulmasta?

Ensimmäiseen kysymykseen oma vastaukseni on, että en ymmärrä miksi olisi. Terveystoimella on velvollisuuksia jakaa asiallista tietoa. On sietämätöntä, jos tätä vastuuta kierretään käytännössä ulkoistamalla tehtävä yrityksille. Mikään liberaali ”eihän sitä materiaalia ole pakko ottaa vastaan” – kiertely ei muuta tilannetta: materiaalia jaetaan terveydenhuollon auktoriteerilla. Yritin kerran kysyä terveystoimesta heidän linjanvetoaan asiaan liittyen. Vastaus oli sellainen kiertely, ettei siitä paljon tolkkua saanut.

Toisen kysymyksen kohdalla vastaus vaikuttaa selvältä. Helsingin kaupungin tulisi olla sitoutunut keskeisiin kansainvälisiin standardeihin eikä tehdä yhteistyötä näitä rikkovien yritysten kanssa. Lastenruoan ja korvikkeiden harhaanjohtavan markkinoinnin osalta tällainen standardi on olemassa. Sen rikkomukset ovat hyvin dokumentoituja. Olisi aivan vaivatonta määritellä, että kaupunki tekee yhteistyötä vain niiden yritysten kanssa, jotka noudattavat tätä sopimusta. (Sopimusta rikkovia yrityksiä ovat Nestlén lisäksi mm Danone ja Heinz).

Kolmas kysymys palauttaa pohtimaan terveystoimen vastuuta helsinkiläisille. Kun on dokumentoitu kerta toisensa jälkeen, että Nestlé on valmis asettamaan omat voittonsa lasten terveyden ja jopa hengen edelle, miksi helsinkiläisten vanhempien tulisi luottaa yritykseen? Neuvola jakaa esimerkiksi Nestlén opasta vauvan ruokintaan. Kenenkään ei tulisi luottaa tällaiseen oppaaseen. On ilmeistä, että Nestlén kaltaiset yritykset suunnittelevat tiedotustoimintaansa ainoastaan voittojensa näkökulmasta. Ei ole vaikeaa arvata, mikä yrityksen suositus on, jos vaikkapa lapsen kannalta olisi parempi jättää nauttimatta tuotteita, joissa Nestlé on markkinajohtaja.

Sanottakoon loppuun kuitenkin että itse neuvolahenkilökunnasta ja palvelusta on pelkkää hyvää sanottavaa. Neuvolan työntekijät eivät myöskään päätä materiaalin jakamisesta. Asiasta pitäisi olla periaatteellinen päätös.

11 kommenttia lokakuu 3, 2008

Perheenisä valittaa

Monet asiat, joita kohtaan ympärilläni, aiheuttavat ns. vitutusta. Esimerkiksi kasvava autoliikenne on ottanut minua päähän aina. Luultavasti tämä ärtymyksen aihe tulee seuraamaan minua läpi elämäni.

Sitten on olemassa ärtymyksen aiheita, jotka syntyvät elämän, iän ja erityisesti elämäntilanteen myötä. Itselläni ehkä merkittävin käänne siinä, mitä kutsutaan elämäntilanteeksi, oli perheellistyminen viisi kuukautta sitten. Tässä ajassa olenkin huomannut paljon uusia asioita, jotka ärsyttävät sen verran, että koen niistä yleistä puolipoliittista valitushalua. (Mielenkiintoista kyllä, ne eivät näytä tulevan entisten ärtymyksen aiheiden tilalle vaan niiden lisäksi).

Jaan perheeisän arkisen ärtymyksen kohteet kolmeen kategoriaan niiden poliittisuuden asteen perusteella:

1. Asiat, jotka vaikeuttavat elämää vain siksi, että joku on suunnitellut ne huonosti. Esimerkiksi nyt se, että jostain käsittämättömästä syystä merkittävässä osassa linjan 68 busseja on keskiosassa kynnys, jonka takia lastenrattaita mahtuu bussiin vain yhdet, ellei toisia nosta kynnyksen yli, mikä taas vaatii siinä tilassa akrobaattista osaamista. Tämän kategorian ärtymyksen aiheet eivät ole poliittisia, koska niihin ei sisälly mitään konfliktia. Ei olisi keneltäkään pois, jos ne kynnykset poistaisi, eikä se luultavasti olisi juuri kulueräkään.

2. Julkisten palvelujen ja tilojen väärinkäyttäjät. Otetaan esimerkiksi neuvola. Neuvola on äärimmäisen hyvä systeemi eikä meillä ole ollut mitään valittamista siitä. Sitten on kuitenkin tahoja, jotka lähettelevät neuvolaan ”esitteitään”, joita neuvola sitten kiltisti jakaa ihmisille. Innokkain on Nestle. Helsingin kaupunki muun muassa jakaa sellaista hymynaamajulistetta, jolla lasta voi opettaa tunnistamaan kasvoja. Siihen sitten tietty on läntätty isolla Nestlen logo. Voiko elämä enää kurjemmin alkaa? Osa näistä esitteistä on naamioitu tiedoksi esimerkiksi lastenruokinnasta. Nestlen historiaa tuntevat ymmärtänevät, että yrityksen tuottama opas lastenruokintaan on suurinpiirtein yhtä turvallinen lähtökohta kuin vauvansoseiden suunnittelu ”Akvaariokalojen ruokinta” -klassikkoteoksen perusteella.

Julkisten tilojen väärinkäyttäjillä tarkoitan erityisesti JCDecaux-yritystä, jonka tavoitteena on amerikkalaiseen tapaan tutustuttaa kaikki lapset keskeisiin yrityslogoihin. Palaan varmasti vielä JCDecauxiin tässä blogissa.

3. Palveluiden organisoimiseen liittyvät ongelmat. Mainittakoon jälleen äskeinen neuvola. Me käymme Pihlajamäen neuvolassa. Sinne meneminen on aina vähän työlästä. Aikaisemmin Viikissä on ollut pienempi neuvolayksikkö, mutta sehän piti lopettaa, koska yksikkökokoa täytyi kasvattaa, koska New Public Management -oppikirjoissa sanotaan että iso on hyvä. NPM-sedät eivät vaan ole ymmärtäneet sitä, että palveluiden laadun keskeinen piirre on saavutettavuus. Sillä on paljon enemmän väliä, meneekö palvelun hankemiseen tunti vai vartti, kun sillä, mitä numeroita siellä Sisäisen laadun kehittämis -ja tarkastuspäivillä on piirrelty paperiin.

Koska lapsen kanssa liikkuminen on aika lailla vaikeaa, tähän ns palveluverkkoon tuppaa kiinnittämään huomiota. Mutta sama pätee tietty kaikkiin palveluihin.

Lisää kommentti syyskuu 10, 2008

Palveluista

Kunnallisvaaleissa aina puhutaan palveluista. Palveluiden järjestäminen onkin eräs asia, jossa erottaa vasemmiston ja oikeiston välistä ideologista eroa, vaikka tämän eron hämärtymistä miten jankutetaan. Tunnetusti siis vasemmisto on halukkaampi järjestämään palvelut kaupungin omana toimintana, kun taas oikeisto on halukkaampi hankkimaan palveluja ostopalveluina yrityksiltä.

Palveluiden ostamiseen yritetään aina kovasti liittää markkinatalouteen yleensäkin liimattuja mielikuvia markkinoiden tehokkuudesta, joustavuudesta ja niin edespäin. Tässä on kuitenkin oltava tarkkana. Kysehän ei varsinaisesti ole markkinoista, vaan organisaatiosta. Kaupunki vaan tekee sopimuksen yrityksen kanssa. Triviaaleimmillaan ulkoistaminen tarkoittaakin vain sitä, että henkilökunta, tilat ja toiminnot pysyvät, mutta väliin lisätään rahaliikennettä. Tietysti siihen rahaliikenteeseen kuuluu se, että joku myös saa siitä voittoa välistä, yritykset kun katsokaas pyrkivät voiton tuottamiseen.

Kaikkein huonoimmillaan markkinat ovatkin silloin, kun minkäänlaista kilpailua ei edes voi olla. Tämä on ostopalvelun tyypillinen logiikka: tehdään esimerkiksi neljän vuoden diili, että tietty yritys tuottaa tietyt palvelut. Yrityksen insentiivi on luonnollisesti tuottaa palvelut, joista se saa ennakkoon sovitun summan, pienimmillä mahdollisilla panoksilla, juuri kuitenkin niin ettei sitä voida haastaa sopimusrikkomuksesta.

Näissä järjestelyissä ainoita hyötyjiä eivät toki ole omistajat. Ne tarjoavat myös runsaasti töitä hyödyttömille byrokraateille. Erityisesti tarvitaan juristeja viilaamaan sopimuksia, mutta myös erilaisia kilpailuttamisbyrokraatteja ja rahansiirtelijöitä jne.

Todettakoon nyt varmuudeksi, että en ole markkinatalouden ”vastustaja”. Markkinamekanismi on ihan aidosti toimiva juttu, mutta se toimii niinkuin sen pitäisi hyvin rajatuissa olosuhteissa ja paljon harvemmin kuin oikeistolaiset väittävät. Oikeiston ensisijainen ongelma ei siis ole se, että se uskoisi liikaa markkinamekanismiin, vaan se, että se yrittää jääräpäisesti nähdä toimivaa markkinamekanismia siellä, missä sitä ei kerta kaikkiaan ole, eikä oikeastaan edes voi olla. Sillä, että tilataan yritykseltä palveluita ennakkosopimuksella tietyn ajanjakson aikana, ei ole juuri mitään tekemistä markkinamekanismin kanssa.

Hyvä syy kannattaa julkisia palveluja yksityisten sijaan on siis se, että ne ovat tehokkaampia ja tarvitsevat vähemmän byrokraattista koneistoa. Suosittelen empiiristä suhtautumista näiden käsitteiden ja todellisuuden suhteeseen, sen verran voimakasta oikeistolainen ideologia näinä päivinä on.

Julkisten palvelujen puolustamiseen on toki toinenkin hyvä syy. Se on nimittäin se, että niitä voidaan kehittää. Sanotaan sitä nyt sitten ihan kiusallaan talouskielellä joustavuudeksi. Nimittäin kun ostetaan yritykseltä jotain, tehdään hyvin jäykkä sopimus, jossa täytyy täydellisesti tietää etukäteen, mitä yritykseltä tilaa – ja saadaan sitä mitä tilataan, ja vain sitä. Kuitenkin maailma muuttuu varsin nopeasti, ja julkisten palvelujen on kyettävä reagoimaan siihen. Tämä reagointi vaikeutuu huomattavasti sopimuksiin perustuvien ostopalvelujen ollessa kyseessä.

Ajatellaanpa vaikka kirjastolaitosta. Kirjastoilla on keskeinen tehtävä tiedon tasa-arvoisen saatavuuden takaajana. Perinteisesti tämä on tarkoittanut kirjojen, levyjen jne lainaamista, ja vaikka kymmennen vuotta sitten olisi voinut olla vaikeaa nähdä muita funktioita. Tänä päivänä se tarkoittaa näiden ohella paljolti myös sen varmistamista, että kaikilla on pääsy nettiin, erilaisia informaatikkopalveluja tiedon valtatiellä jne. Jos nyt ajatellaan vaikka että kymmenen vuotta sitten kirjastopalvelut olisi ulkoistettu ”tehokkaalle” yritykselle, niin mitä olisi seurannut? Tuloksena olisi ollut ostodiili, jossa olisi tuotettu sitä, mitä kirjastolla tuolloin tarkoitettiin, eikä mitään muuta. Ei silloin kirjasto-organisaation sisällä kukaan olisi ollut miettimässä, miten kirjaston ydintehtävää toteutetaan maailman muuttuessa.

Kukaan ei siis tietääkseni ole ehdottanut kirjastopalvelujen ulkoistamista, mutta uskon, että useat nykypäivän tilanteet ovat analogisia tämän esimerkin kanssa. Ulkoistaminen sitoo kädet.

Lopuksi vielä: ostopalvelujen tuotanto tuppaa monopolisoitumaan. Bussiliikenteen ulkoistamisessakin kilpaillaan lähinnä markkinaosuuksista. Kasvun ja kilpailun logiikka tarkoittaa, että minkä tahansa ostopalvelun tuottaja pyrkii saamaan kilpailijat pois markkinoilta – tällöinhän voitot ovat parhaat.

Lisää kommentti syyskuu 8, 2008

Sivut

Kategoriat

Linkit

Meta

Kalenteri

joulukuu 2017
ma ti ke to pe la su
« Lok    
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Posts by Month

Posts by Category