Posts filed under ‘1




Ghetot ja porvarighetot

Kaupunkirakenteen dynamiikka on herkkä asia. Mikään ei ole helpompaa kuin luoda ongelmalähiöitä. Ei tarvita kuin hieman huonoa mainetta ja sopivasti valittu asumisrakenne, niin noidankehä alkaa toimia. Omistusasuntojen hinnat laskevat, lapsiperheet ja ylipäänsä kynnelle kykenevät muuttavat pois, ja sosiaaliset ongelmat sen kun kasvavat. Asiaa ei auta, että kauppakeskusvillityksessä ostarit on päästetty rappeutumaan. Kun alueella on ”maine”, voi olla suhteellisen varma siitä että tuo maine alkaa toteuttaa itseään.

On helppoa osoittaa jotain aluetta ja sanoa, että siellä on sosiaalisia ongelmia. Onhan niitä. Valheellista olisi kuitenkin ruveta ratkaisemaan ongelmia pelkästään alueen sisäisesti. Tarvitaan muutoksia kaupunkirakenteeseen laajemminkin. Mikäli hyvin toimeentulevien alueita pidetään normina joihin muita alueita peilataan, käytännössä leikitään että huono-osaisia ei ole olemassa.

Ei ole niin, että alueella A on asiat normaalisti ja alueella B on ongelmia. Pikemmin ongelma on, että alue A ja alue B on päästetty eriytymään niin pahasti. Iskevämmin: ghettoja on, koska on porvarighettoja.

Porvarighettojen – puhtaasti etuoikeutettujen ihmisten asuinalueiden – syntyminen on ongelma myös laajemmassa sosiaalisessa mielessä. Jos hyvin toimeentuleva väestönosa pystyy eristämään itsensä ongelmilta, joita kaupungissa väistämättä on, he ryhtyvät helposti kuvittelemaan ettei ongelmia ole olemassakaan. On ainoastaan terveellistä, että eri kansankerrokset kohtaavat katutilassa ja katsovat toisiaan joskus silmiin.

Asumismuotojen sekoittaminen on hyvää vasemmistolaista politiikkaa. Sekoittaminen tarkoittaa käytännössä vuokra- ja omistusasumisen vahvempaa limittäisyyttä. Helsingissähän on aito ongelma, että joissakin kaupunginosissa (esim Jakomäki) on niin valtavan paljon vuokra-asumista. Mutta minkäs teet kun vuorakämppiä tarvitaan (tarvittaisiin enemmänkin) ja jos niitä yritetään laittaa rikkaiden asuinalueille, alka valtava ulina. Ensisijainen ongelma ei ole Jakomäen kaltaisten alueiden vääristynyt asuntojen hallinnan rakenne, vaan Jollaksen kaltaisten alueiden vääristynyt rakenne. Samoin kaikenlainen erityisasuminen on hyvä sijoittaa muualla kuin jo valmiiksi ongelmallisille alueille.

Asumismuotojen sekoittamiseen kuullaan kaksi vasta-argumenttia poliittiselta oikeistolta. Ensimmäisen mukaan se on liian kallista – kaupunki nettoaa omistustonteista enemmän. Olen kauan luullut, että tämä on ainoa argumentti asiasta, mutta äskettäin kuulin toisen. Sen mukaan on vaan hyvä, että on erilaisia alueellisia identiteettejä. Tämä onkin jo parempi argumentti. Alueellisten identiteettien kirjoa Helsinkiin todella kaivataan lisää. Pitää nyt vaan huomata, että identiteetti yleensä syntyy muistakin asioista kuin keskitulosta. Esimerkiksi täysin autottomasta kaupunginosasta voitaisiin aloittaa samantien. Tätä tosin argumenttia esittävä kokoomuslainen ei halua, harmi kyllä.

PS. Näiden vaalien yksi suurista kiistakysymyksistä on ollut Ruusulankadun asuntola Töölössä, joka tietysti pitää sijoittaa sinne ja jota osa paikallisista ei tietenkään halua sinne. Eräs argumentti on se, että koulu ja päiväkoti ovat lähellä. Mistäköhän löytyisi alue, jossa ei ole päiväkotia lähellä? Käsittääkseni se on aivan hyvä juttu, että päiväkotiverkko on tiheä.

Mainokset

1 kommentti lokakuu 23, 2008

Sivut

Kategoriat

Linkit

Meta

Kalenteri

joulukuu 2017
ma ti ke to pe la su
« Lok    
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Posts by Month

Posts by Category