Kaupunki jakaa kaupallista propagandaa
3 lokakuun, 2008 teponkaupunkiblogi
Eräs asia, josta puhutaan – ja pitäisi puhua enemmänkin – kunnallisvaalien yhteydessä, ovat julkiset hankinnat. Kuten ehdin jo aiemmin todeta, niitä varten tulisi kehittää reilusti tiukemmat kriteerit. Tähän on kuitenkin lisättävä toinenkin tapa, jolla kaupunki voi käyttää valtaa yrityksiin päin. Nimittäin se, mitä ja kenen tuottamaa materiaalia kaupunki jakaa ilmaiseksi.
Nyt seuraa sitten taas sitä perheenisän valitusta. Nimittäin olen ollut aika lailla yllättynyt siitä, miten paljon Helsingin kaupungin terveystoimi, tässä tapauksessa neuvola, jakaa asiakkailleen yritysten tuottamia esitteitä ja oppaita, siis käytännössä mainoksia. Osa näistä on näennäisesti opaskirjoja esimerkiksi vauvan ruokintaan, osa erilaisia ”lahjoja” – enemmän tai vähemmän ilmeistä piilomainontaa.
Erityisen näkyvä yritys tässä on Nestlé. Jokainen maailmanmenoa seurannut tuntee varmasti Nestlé-yhtiön historian. Firmahan on onnistunut tietoisesti tappamaan kehitysmaissa useita miljoonia lapsia markkinoimalla veteen sekoitettavaa äidinmaidonkorviketta, väittäen sen olevan lapsille rintamaitoa parempaa. Likainen vesi, jota pienten lasten ei missään tapauksessa tulisi juoda, on aiheuttanut sitten tappavia tauteja. Firma on ollut toimintansa seurauksista täysin tietoinen. Sama markkinointi jatkuu edelleen, vain PR-toiminta on kehittynyt.
Tästä seuraa kolme kysymystä: 1) Onko Helsingin kaupungin tehtävä jakaa ylipäänsä yritysten materiaalia? 2) Miten Nestlén kaltaisiin yrityksiin tulisi suhtautua? 3) Mitä tämä tarkoittaa helsinkiläisen lapsiperheen näkökulmasta?
Ensimmäiseen kysymykseen oma vastaukseni on, että en ymmärrä miksi olisi. Terveystoimella on velvollisuuksia jakaa asiallista tietoa. On sietämätöntä, jos tätä vastuuta kierretään käytännössä ulkoistamalla tehtävä yrityksille. Mikään liberaali ”eihän sitä materiaalia ole pakko ottaa vastaan” – kiertely ei muuta tilannetta: materiaalia jaetaan terveydenhuollon auktoriteerilla. Yritin kerran kysyä terveystoimesta heidän linjanvetoaan asiaan liittyen. Vastaus oli sellainen kiertely, ettei siitä paljon tolkkua saanut.
Toisen kysymyksen kohdalla vastaus vaikuttaa selvältä. Helsingin kaupungin tulisi olla sitoutunut keskeisiin kansainvälisiin standardeihin eikä tehdä yhteistyötä näitä rikkovien yritysten kanssa. Lastenruoan ja korvikkeiden harhaanjohtavan markkinoinnin osalta tällainen standardi on olemassa. Sen rikkomukset ovat hyvin dokumentoituja. Olisi aivan vaivatonta määritellä, että kaupunki tekee yhteistyötä vain niiden yritysten kanssa, jotka noudattavat tätä sopimusta. (Sopimusta rikkovia yrityksiä ovat Nestlén lisäksi mm Danone ja Heinz).
Kolmas kysymys palauttaa pohtimaan terveystoimen vastuuta helsinkiläisille. Kun on dokumentoitu kerta toisensa jälkeen, että Nestlé on valmis asettamaan omat voittonsa lasten terveyden ja jopa hengen edelle, miksi helsinkiläisten vanhempien tulisi luottaa yritykseen? Neuvola jakaa esimerkiksi Nestlén opasta vauvan ruokintaan. Kenenkään ei tulisi luottaa tällaiseen oppaaseen. On ilmeistä, että Nestlén kaltaiset yritykset suunnittelevat tiedotustoimintaansa ainoastaan voittojensa näkökulmasta. Ei ole vaikeaa arvata, mikä yrityksen suositus on, jos vaikkapa lapsen kannalta olisi parempi jättää nauttimatta tuotteita, joissa Nestlé on markkinajohtaja.
Sanottakoon loppuun kuitenkin että itse neuvolahenkilökunnasta ja palvelusta on pelkkää hyvää sanottavaa. Neuvolan työntekijät eivät myöskään päätä materiaalin jakamisesta. Asiasta pitäisi olla periaatteellinen päätös.
Entry Filed under: globaali vastuu, palvelut and tagged: mainonta, nestle, neuvola, terveystoimi
Tepon kaupunkiblogi 
1. Niko&hellip | 4 lokakuun, 2008 at 3:30 am
Jos yritykset maksavat kaupungille tuosta mainonnasta, niin silloin tuo ei ole sen kummempi asia kuin vaikkapa metromainonta. Voisivat minun puolestani maksusta jakaa vaikka kunnallisvaaliesitteitä. Mutta jos tuollaista tehdään ilmaiseksi, niin se on varsin kummallista.
2. TEKSTIURAKOITSIJA&hellip | 4 lokakuun, 2008 at 1:51 pm
HUH! Kovaa tekstiä ja pelkkää asiaa.. pakko spotata omaltakin osalta tämä artikkeli. Hurjia juttuja sitä kyllä pahimmillaa ollaan valmiita tekemään monikansallisissa yrityksissä. Asiassa ei toki kauheasti ole eria esim. Nestlen ja jonkunmuun välillä. Hassua on ettei ymmärretä että eettisyys voisi olla paljon parempi markkinointivaltti kuin tällainen euroopassa boikotointiin kannustava toiminta.
3. teponkaupunkiblogi&hellip | 4 lokakuun, 2008 at 8:56 pm
Niko: Kyllä se on hyvin eri asia kuin metromainonta, jos jaetaan mainontaa tietona terveydenhuollon auktoriteetilla. On keskeistä pystyä erottamaan tieto ja mainonta. Metromainonnassa se ei ole ongelma, tässä on.
Tekstiurakoitsija: On totta, että useat firmat (erityisesti Danone) ovat tässä toiminnaltaan hyvin samankaltaisia kuin Nestle. Nestle vaan nousi kärkeen tekstissäni koska neuvolassa on jaettu Nestlen materiaalia eniten.
Äidinmaidonkorvikkeen harhaanjohtavan markkinoinnin kieltävän sopimuksen rikkomuksia dokumentoi esimerkiksi ibfan-järjestö.
Sinänsä nämä firmat ovat varsin avoimia tavoitteissaan, esimerkiksi Danone puhuu suoraan pyrkimyksestään ”vauvojen vatsaosuuden kasvattamiseen” – ”vatsaosuus” tarkoittaa siis kaupallisesti tuotetun maidon osuutta vauvan ravinnosta.
4. Saddam&hellip | 5 lokakuun, 2008 at 12:05 am
Mielestäni on vähän hassua leimata Nestleä yhden tapauksen takia. Nestle ei ole vastuussa kehitysmaiden vedenlaadusta. Yhtälailla voisi sanoa että OrionPharma on vastuussa siitä että joku käyttää sen lääkkeitä tärpätin kanssa. Totta on kyllä että mainonta ei saisi olla noin suoraa. Mainokset voisivat olla odotuskäytävällä niille varatuilla paikoilla.
5. teponkaupunkiblogi&hellip | 5 lokakuun, 2008 at 12:25 am
Mitähän kommentoija tarkoittaa tässä ”yhdellä tapauksella”? Ovatko vuodesta toiseen jatkuneet hyvin dokumentoidut ja seurauksiltaan katastrofaaliset rikkomukset ”yksi tapaus”?
Nestle ei ole vastuussa veden laadusta, mutta markkinoinnistaan kyllä. Keskeinen Nestlen toiminnan ongelma kehitysmaissa on, että korviketta markkinoidaan äidinmaitoa parempana. Esimerkkiäsi mukaillen: miltä se kuulostaisi jos OrionPharma pyrkisi lisäämään myyntiään levittämällä virheellistä tietoa, että terveidenkin ihmisten on hyvä syödä jotain heidän valmistamaansa lääkettä?
6. Niko&hellip | 5 lokakuun, 2008 at 1:33 am
Ehkä sen voisi toteuttaa niin, että tilattaisiin jokin taho tuottamaan opaslehdykäinen, jossa olisi asiantuntijahaastatteluita yms. ja sitten mainoksia, jolla se rahoitettaisiin. Sinne väliin voisi sitten maksua vastaan laittaa lisääkin niitä mainoslehtisiä ja vaikka vaaliesitteitä kaikilta niiltä 85 prosentilta ehdokkaista, jotka ajavat lasten ja lapsiperheiden asiaa. Ja sitten painos voitaisiin uusia vaikka kerran tai pari vuodessa, niin saadaan jutut ajantasalle ja mainoksetkin päivitettyä (niitä väliin laitettavia lisämainoksia voisi myydä lyhyemmäksikin ajaksi, kun tuollainen kerran vuodessa -päivitystahti on liian hidas vaikkapa juuri vaalimainonnan kannalta).
7. teponkaupunkiblogi&hellip | 5 lokakuun, 2008 at 11:30 am
En ymmärrä miksi terveystoimen materiaaliin pitäisi ollenkaan sotkea mainontaa. Eikä kyllä ole kaupungin asia määritellä, ketkä ehdokkaat ajavat lapsiperheiden asiaa… Aika kaukana demokratiasta tämä ajatus.
Nyt kun katson näitä tulleita kommentteja, tulee mieleen että ehkä minun pitää kirjoittaa tekstiin paremmin auki asia, jonka oletin lukijoiden tietävän: äidinmaidonkorvikkeiden mainonta on lailla kielletty Suomessa. (Vauvansoseiden mainonta ei ole.)
8. Niko&hellip | 5 lokakuun, 2008 at 3:21 pm
Eihän kaupungin pitäisikään sitä määritellä, ketkä ajavat lapsiperheiden asiaa. Myydään vaan tilaa kaikille, jotka maksavat.
Mainoksia saa olla. Maksetaan nuo valistustoiminnan kustannukset mieluummin mainostuloilla kuin verorahoilla.
9. teponkaupunkiblogi&hellip | 5 lokakuun, 2008 at 4:34 pm
Ok, ymmärsin tuon ideasi väärin.
Mainoksia saa olla – tai pikemmin, ei niitä oikein voi kieltääkään. Mutta olemme ilmeisen erimielisiä siitä, missä mainonta on suotavaa ja missä ei. Minusta tämä aihe josta kirjoitin, on ilmeinen esimerkki jälkimmäisestä. Ylipäänsä olisi suotavaa, että mainontaa olisi vähemmän.
Se, minkälainen mainonta sallitaan ja millä ehdoin tai mitä tilaa ylipäänsä aktiivisesti kaupataan mainostilaksi, on aina poliittinen kysymys. Periaatteellinen huomio siitä, että ”mainoksia saa olla”, ei auta tässä vielä pitkälle.
10. Tea Vikstedt&hellip | 5 lokakuun, 2008 at 7:54 pm
En ole tiennytkään moisesta markkinoinnista. Täytyy miettiä, miten saadaan Tepon ehdotus sisällytettyä ohjeisiin, joita kaupungin hallinto-osastolla valmistellaan parhaillaan. Voi olla, että ohjeet ovat valmistelussa sen takia, että olen valtuutettuna yrittänyt ponnella ja muutamalla aloitteella vaikuttaa alihankkijoiden valintakriteereihin ja valvontaan. Kaupunkihan ei useinkaan itse suoraan osta esim. työvaatteita, katukiviä ym. joita valmistetaan lähinnä kaukoidässä. Kotimaiset ja ulkomaiset välikädet eivät ole vielä minkäänlaisessa vastuussa siitä, missä oloissa tavaroita tuotetaan. Tea Vikstedt
11. teponkaupunkiblogi&hellip | 6 lokakuun, 2008 at 12:58 pm
Tea, olisi toki toivottavaa että kaupungin hankinnoissa katsottaisiin koko alihankintaketjua tarkasti ja ostettaisiin vain kunnollisiin eettisiin standardeihin sitoutuneilta yrityksiltä. Kirjoitin tästä asiasta edellisessa entryssä. Tässä kyse ei kuitenkaan ole hankintojen kriteereistä, vaan siitä, mitä ja kenen tuottamaa materiaalia kaupunki jakaa ilmaiseksi.