Kansanvalta, joko se tuli?

lokakuu 20, 2008 teponkaupunkiblogi

Viime aikoina olen löytänyt itseni keskustelemasta demokratiasta kohtuullisen usein – hyvää vaihtelua globalisaatiokeskustelulle. Demokratiahan on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että sitä voi pitää yhtenä radikaaleimmista poliittisista ajatuksista joita länsimainen sivilisaatio on tuottanut. Sekä valistuksen, klassisen liberalismin että klassisen anarkismin keskeinen radikalismi oli tässä: kanssaihmisiin täytyy kyetä luottamaan, koska harvainvaltaiset vaihtoehdot ovat aina huonompia – riippumatta harvainvallan ”pätevyydestä”. Valitettavasti demokratian utooppinen voima on onnistuttu kesyttämään toisaalta jonkinlaisen ”valmiin” demokratian ajatuksella, toisaalta talouden ja politiikan yksiselitteisellä kahtiajaolla.

Tämä on valitettavaa erityisesti siksi, että demokratia on kaikkea muuta kuin valmis – voi kysyä onko se koskaan valmis. Demokratian kriisistä puhumista vaikeuttaa kuitenkin se, että globaalisti ottaen viime vuosikymmenet on todistettu kaksisuuntaista prosessia. Samaan aikaan vaalidemokratia (vanhalla suomella ”vaalioikeus”) on lisääntynyt ympäri maailman, toisaalta politiikan tilaa ovat kaventaneet vallan keskittyminen ylikansalliselle tasolle, asiantuntijavetoisuus ja yleisemmin ”yhden vaihtoehdon politiikka”.

Suomessa ja Helsingissä tilanne on sikäli erilainen että elämme vakiintuneessa vaalidemokratiassa, ja demokraattiset käänteet ovat tältä osin historiaa. Itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole syytä. Sekä valtio- että kuntatasolla päätöksenteko on hyvin virkamiesvetoista. Poliitikot osittain eivät voi ja osittain eivät tahdo lähteä haastamaan virkamieskoneistoa. Kuntatasolla käytännössä korkein päättäjä on kaupungin (tai kunnan-)johtaja, ja vasta aivan viime vuosina on ruvettu vaatimaan että tällainen päättäjä voitaisiin äänestää valtaan. Virkamiesvaltaisuus heijastuu valitettavalla tavalla asenteisiin kansalaisia kohtaan. Tuppaa nimittäin usein olemaan aika ylimielistä.

Toinen Suomen ongelma on haluttomuus kehittää demokratiaa suoran demokratian suuntaan. Miksi kansallisella, tai alkuun kunnallisella, tasolla ei voitaisi ottaa käyttöön esimerkiksi sitovaan kansanäänestykseen johtavan kansalaisaloitteen mahdollisuutta? Käytännössä siis keräämällä riittävä määrä nimiä jonkin aloitteen taakse (käytännössä pari prosenttia äänioikeutetuista), voitaisiin vaatia kansanäänestys tuosta aloitteesta. Äänestys ei olisi luonteeltaan neuvoa-antava ”gallup-kansanäänestys” vaan sitova.

Helsingissä asiaa on vienyt eteenpäin erityisesti kaupunkimetsäliike. Virkistysalueiden suojelijat ovat kyllästyneet virkamiesten asenteeseen ja ryhtyneet kampanjoimaan sen puolesta, että kaupunkimetsien suojelusta järjestettäisiin kansanäänestys. Hyvä niin. Metsäliikkeen aloitteesta voi parhaassa tapauksessa tulla vipuvarsi, jolla suoran demokratian käytäntöjä saadaan paalutettua järjestelmään pysyvämminkin. Suora demokratiahan lisääntyy maailmalla kovasti, Suomessa on (jostakin syystä) katsottu parhaaksi pitää näistä aloitteista pienempää ääntä.

Suoraa demokratiaa, silloin kun siitä vaivaudutaan puhumaan, vastustetaan kahdenlaisilla argumenteilla. Toiset ovat teknisiä, toiset periaatteellisia. Tekniset argumentit viittaavat pääosin siihen, että kansanäänestysten järjestäminen on hidasta ja hankalaa. Niinhän se toki on – diktatuuri on kaikkein tehokkainta päätöksentekoa, ja siksi onkin niin ettei tehokkuus voi olla päätöksenteossa mikään keskeinen arvo. Demokratia on hieman työlästä, mutta se on maksamisen arvoinen hinta. Toki tekninen argumentti on sekin, että äänestyksissä asiat pelkistyvät kontekstittomiksi kyllä/ei -kysymyksiksi. Tämä on tietysti täysin totta, mutta eipä eduskunnassakaan ole käytössä ”kysymys on diskursiivisesti epäilyttävä” -nappia.

Periaatteelliset kysymykset ovat toki tärkeimpiä. Mistä edustuksellinen järjestelmä voi kokea valtansa legitimiteetin tulevan, ellei kansalta? Jos kansalla on valta asioissa, miksi tämä kansa ei saisi päättää? Sitovan kansanäänestyksen erityinen etu on siinä, että se pakottaa poliitikot hankkimaan aidon kannatuksen linjoilleen. Tällöin pitää vaivautua hieman perustelemaan niitä päätöksiä, vaikka vaalit eivät olisi ovella. Mikäli aitoa kannatusta jollekin linjalle ei ole, linjasta pitää luopua. Aika palikkatason demokratiaa: jos vedotaan oikeutuksessa johonkin ryhmään (”kansa”), asia on enemmän oikeutettu jos tämä ryhmä voi päättää siitä suoraan eikä välillisesti.

Jos tämä on jonkun mielestä huono juttu, demokratia todella osoittaa olevansa aate jota pitää viedä eteenpäin eikä tyytyä nykytilaan.

Mainokset

Entry Filed under: muut and tagged: , , , ,

1 kommentti Add your own

  • 1. Suora kansanvalta –&hellip  | 

    […] Kansanvalta, joko se tuli? – Tepon kaupunkiblogi Tagged with: demokratia, eduskunta, hallitus, kansanäänestys, kansanvalta, suora demokratia, Valtiovalta 1 kommentti « Maahanmuuttokritiikki – kauniisti kylän kohdalla […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Trackback this post  |  Subscribe to comments via RSS Feed

Sivut

Kategoriat

Kalenteri

lokakuu 2008
ma ti ke to pe la su
« syys    
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031  
 
%d bloggers like this: