Posts filed under ‘globaali vastuu’
Globaali Helsinki, osa II
Blogikulttuuri nostaa esiin erään ikävän ilmiön, nimittäin sen että kommenttipalstoilla äänekkäimmät keskustelijat ovat usein asenteiltaan hyvin vastenmielistä porukkaa. Kyse ei luultavasti ole siitä, että tällaiset porukat olisivat kovin isoja, vaan pikemmin siitä että nettikeskustelu nimimerkkimahdollisuuksineen tarjoaa heille kätevän foorumin päästä huutelemaan poliittisesti epäkorrekteiksi koettuja mielipiteitä “puun takaa”.
Tyypillinen esimerkki on maahanmuutto ja maahanmuuttajiin liittyvät rasistiset heitot. Voi todella sanoa, ettei maahanmuuttajia käy kateeksi. Tullaan Suomeen, väännetään paskaduunia joka suomalaisille ei kelpaa, kuten paistetaan pizzoja pubien sulkemisajan jälkeen humalaisille, ja sitten saa vielä päälle kuunnella pään aukomista siitä, että viette työpaikat.
Luutuneet asenteet ovat kuitenkin vain maahanmuuttokeskustelun ongelmien yksi puoli. Keskeistä on, että keskustelua maahanmuutosta käydään jatkuvasti harhaanjohtavan kysymyksenasettelun puitteissa. Tämä kysymys kuuluu “olisiko meidän otettava enemmän maahanmuuttajia?”. Tässä konservatiiviset siniristilippuilijat vastaavat että ei pitäisi, kuvitellen että rajoja voisi pistää noin vaan kiinni. Edistykselliset taas vastaavat, että Suomeen täytyy haalia lisää ulkomaista työvoimaa, sellaisten syiden takia kuten työvoimapula ja huoltosuhde.
Ensimmäinen vastaus on tyhmä. Jälkimmäinen taas perustuu haluun poimia kehitysmaista näiden köyhien maiden rahoilla koulutetut työntekijät kasvattamaan Suomen kansantalouspottia, samalla pitäen huolen siitä että työvoimasta on sen verran ylitarjontaa ettei työvoima vahingossakaan pääse parantamaan neuvotteluasemaansa. Tuotetaan työnantajille työvoimaa, jotta työnantajat pääsisivät sanelemaan työn ehdot. On traagista, jos joudumme käymään keskustelua näiden annettujen vaihtoehtojen puitteissa, jotka voisi henkilöidä Rajamäki vs Thors -valinnaksi.
Sekä rajojen laittaminen kiinni että sopivien maahanmuuttajien poiminta ovat vastuuttomia ajatuksia. Ne eivät myöskään perustu kovin realistiseen käsitykseen maailmanmenosta. Asia on kuitenkin niin, että ihmiset liikkuvat, sanoi jokin byrokraattinen voima mitä tahansa. Ihmiset liikkuvat, ja ovat aina liikkuneet, etsiäkseen hieman parempaa toimeentuloa itselleen ja perheelleen – tämä on aivan luonnollista.
Tänä päivänä ihmisiä erityisesti ajavat liikkeelle rikkaiden maiden yhtiövetoinen kauppapolitiikka, joka kurjistaa erityisesti kehitysmaiden maaseutua valtavasti, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja vastaavat globaalit ilmiöt. Nämähän eivät ole lähtijöiden aikaansaamia asioita. Toisaalta ihmisiä ajaa liikkeelle myös seikkailunhalu – halu katsoa maailmaa, kokea erilaisia asioita, elää toisin kuin isä ja isoisä. On äärimmäisen ikävää, että juuri näitä ihmisiä halutaan rangaista. Lännen opetus muulle maailmalle: pysykää traditionaalisissa elämän malleissa, älkää etsikö uutta.
Vakavasti ajatellen vaihtoehtoja on kaksi: sopeudutaan siihen, että olemassaolevat olosuhteet lisäävät siirtolaisuutta entisestään ja yritetään löytää elämisen tapoja, jotka sopivat tähän. Toinen vaihtoehto on laittaa rajoja kiinni. Tämä on myös “rusinat pullasta” -maahanmuuttopolitiikan ydin: suurin osa potentiaalisista tulijoista ei kuitenkaan kelpaa työvoiman valikoijille, joten heihin kohdistuvat samat kontrollimuodot kuin mitä rajojen sulkijat ehdottavat. Tällöin sidomme itsemme puolifasistiseen projektiin, jossa ihmiset kuolevat rajoille, EU ylläpitää valtavia vankilamaisia siirtolaissäiliöitä paitsi Euroopassa, myös Afrikan puolella jne. Samaan aikaan laittomat siirtolaiset lisääntyvät ja luovat entistä enemmän maanalaisia yhteiskuntia Euroopan sisällä. Yhteiskunnat valuvat todella pelottavalle tielle.
Kasvaviin siirtolaismääriin sopeutuminen ei ole tietenkään helppoa. Tuloksena on varmasti laskevaa toimeentuloa joillekuille, kulttuurien yhteentörmäyksiä, ja tyytymättömyyttä. Vaihtoehtona se on kuitenkin huomattavasti parempi kuin pään pistäminen pensaaseen. Ainakaan sen ei pitäisi päästä yllättämään, että kohta Helsingissä esimerkiksi nuorisosta neljäsosa on maahanmuuttajia. Kaupungin toimintoja olisi vakavasti mietittävä tästä näkökulmasta.
Ja jos joku nyt on sitä mieltä, että siirtolaisuutta pitäisi olla vähemmän, kehotan pikaisesti liittymään Euroopan ja Afrikan välisiä EPA-kauppasopimuksia vastustavaan kampanjaan sekä Maan ystävien ilmastokampanjaan.
11 kommenttia lokakuu 9, 2008
Kaupunki jakaa kaupallista propagandaa
Eräs asia, josta puhutaan – ja pitäisi puhua enemmänkin – kunnallisvaalien yhteydessä, ovat julkiset hankinnat. Kuten ehdin jo aiemmin todeta, niitä varten tulisi kehittää reilusti tiukemmat kriteerit. Tähän on kuitenkin lisättävä toinenkin tapa, jolla kaupunki voi käyttää valtaa yrityksiin päin. Nimittäin se, mitä ja kenen tuottamaa materiaalia kaupunki jakaa ilmaiseksi.
Nyt seuraa sitten taas sitä perheenisän valitusta. Nimittäin olen ollut aika lailla yllättynyt siitä, miten paljon Helsingin kaupungin terveystoimi, tässä tapauksessa neuvola, jakaa asiakkailleen yritysten tuottamia esitteitä ja oppaita, siis käytännössä mainoksia. Osa näistä on näennäisesti opaskirjoja esimerkiksi vauvan ruokintaan, osa erilaisia “lahjoja” – enemmän tai vähemmän ilmeistä piilomainontaa.
Erityisen näkyvä yritys tässä on Nestlé. Jokainen maailmanmenoa seurannut tuntee varmasti Nestlé-yhtiön historian. Firmahan on onnistunut tietoisesti tappamaan kehitysmaissa useita miljoonia lapsia markkinoimalla veteen sekoitettavaa äidinmaidonkorviketta, väittäen sen olevan lapsille rintamaitoa parempaa. Likainen vesi, jota pienten lasten ei missään tapauksessa tulisi juoda, on aiheuttanut sitten tappavia tauteja. Firma on ollut toimintansa seurauksista täysin tietoinen. Sama markkinointi jatkuu edelleen, vain PR-toiminta on kehittynyt.
Tästä seuraa kolme kysymystä: 1) Onko Helsingin kaupungin tehtävä jakaa ylipäänsä yritysten materiaalia? 2) Miten Nestlén kaltaisiin yrityksiin tulisi suhtautua? 3) Mitä tämä tarkoittaa helsinkiläisen lapsiperheen näkökulmasta?
Ensimmäiseen kysymykseen oma vastaukseni on, että en ymmärrä miksi olisi. Terveystoimella on velvollisuuksia jakaa asiallista tietoa. On sietämätöntä, jos tätä vastuuta kierretään käytännössä ulkoistamalla tehtävä yrityksille. Mikään liberaali “eihän sitä materiaalia ole pakko ottaa vastaan” – kiertely ei muuta tilannetta: materiaalia jaetaan terveydenhuollon auktoriteerilla. Yritin kerran kysyä terveystoimesta heidän linjanvetoaan asiaan liittyen. Vastaus oli sellainen kiertely, ettei siitä paljon tolkkua saanut.
Toisen kysymyksen kohdalla vastaus vaikuttaa selvältä. Helsingin kaupungin tulisi olla sitoutunut keskeisiin kansainvälisiin standardeihin eikä tehdä yhteistyötä näitä rikkovien yritysten kanssa. Lastenruoan ja korvikkeiden harhaanjohtavan markkinoinnin osalta tällainen standardi on olemassa. Sen rikkomukset ovat hyvin dokumentoituja. Olisi aivan vaivatonta määritellä, että kaupunki tekee yhteistyötä vain niiden yritysten kanssa, jotka noudattavat tätä sopimusta. (Sopimusta rikkovia yrityksiä ovat Nestlén lisäksi mm Danone ja Heinz).
Kolmas kysymys palauttaa pohtimaan terveystoimen vastuuta helsinkiläisille. Kun on dokumentoitu kerta toisensa jälkeen, että Nestlé on valmis asettamaan omat voittonsa lasten terveyden ja jopa hengen edelle, miksi helsinkiläisten vanhempien tulisi luottaa yritykseen? Neuvola jakaa esimerkiksi Nestlén opasta vauvan ruokintaan. Kenenkään ei tulisi luottaa tällaiseen oppaaseen. On ilmeistä, että Nestlén kaltaiset yritykset suunnittelevat tiedotustoimintaansa ainoastaan voittojensa näkökulmasta. Ei ole vaikeaa arvata, mikä yrityksen suositus on, jos vaikkapa lapsen kannalta olisi parempi jättää nauttimatta tuotteita, joissa Nestlé on markkinajohtaja.
Sanottakoon loppuun kuitenkin että itse neuvolahenkilökunnasta ja palvelusta on pelkkää hyvää sanottavaa. Neuvolan työntekijät eivät myöskään päätä materiaalin jakamisesta. Asiasta pitäisi olla periaatteellinen päätös.
11 kommenttia lokakuu 3, 2008