Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että T. Eskelisen on välttämätöntä päästä valtuustoon.

Mielikuvani oli sentyyppinen, että itäkeskuksettomassa Helsingissä metroasemilta lähtevät kadut olisivat sellaisia kauppakatuja, joissa kaupat olisi saatu talojen kivijalkoihin. Käytännössähän kaupat olisivat tällöin yhtä lailla helpon kävelymatkan säteellä kuin nyt Itiksessä, pointtina vaan se että ne olisivat osana katutilaa ja kaupunkitilaa eivätkä survottuna yhden katon alle, sekä hajautettuna useampiin keskuksiin. Useimmissa keski-Euroopan maissahan kaupat on sijoitettu tähän tapaan, ja se luo valtavasti elävyyttä kaduille. Minua kiusaa pääkaupunkiseudun asuinalueilla juuri sellainen kuollut meininki, että on ainoastaan kämppiä eikä juuri mitään ihmisten liikettä katutilassa muuten kuin kulkuvälineestä kotiin ja kodista kulkuvälineeseen. Puotila vanhempana kaupunginosana on vielä ihan jees, vertailukohtana voi käyttää esimerkiksi uutta Vuosaarta jossa on yksi laatikko-ostari (Columbus) ja kerrostaloja. Jos ostoskeskustrendi hyväksytään, rakennetaan aika ikävää kaupunkia.

Korostetaan nyt sitäkin, ettei kerran kaavoitettua ja rakennettua voi purkaakaan. Tuo itäkeskus-juttu oli ajantusleikki. Kyse on siitä, miten uudet alueet rakennetaan ja ennen kaikkea siitä, miten kaupan keskittymiseen suhtaudutaan.

Vastasikohan tämä kysymykseen…?

Ehdoituksestanne innostuneena leikin ajatuksella Itä-Helsingistä ilman Itäkeskusta. Ensiajattelulla en löytänyt valtaisia hyötyjä nykytilanteeseen nähden. Olisinkin kiitollinen mikäli kertoisitte miten teidän näkökulmasttanne asiat olisivat paremmin tuossa kyseisessä fiktiivisessä tilanteessa.

Itse asun Puotilassa ja kävelymatkan päästä löytyy Valintatalo, Alepa ja Puotilan Pizza-Kebab yms. Näissä suoritan päivittäiset pienostokset, mikäli sellaisia siunautuu. Noin kahdesti viikossa käyn autolla Itäkeskuksen City-Marketissa ostamassa hirvittävät määrät syötävää ja juotavaa. Samalla tietysti ostan muut kodin tarpeet (paperit, pesuaineet yms.). Näillä reissuilla käyn lisäksi läpi muita liikkeitä joista ostelen mitä sattuu (Anttilasta DVD- ja CD-levyjä, Saiturin Pörssistä karkkeja jotka lähestyvät parasta ennen päivämääräänsä, Life:stä tai Iki-vireästä proteiinituotteita, Lidl:stä energiajuomia ja minisalameita, Divarista sarjakuvia…). Samoilla reissuilla hoidan myös mahdolliset (joskin harvinaiset) postissa, verovirastossa, poliisissa, kelassa ja vastaavissa käynnit.

Mikäli liikkeet sijoittettaisiin “satunnaisesti” ympäri Itä-Helsinkiä, niin olisi kait todennäköistä, että joutuisin joko lisäämään liikkumistani liikkeiden välillä tai vähentämään niiden liikkeiden määrää joissa viikoittain käyn. Ensimmäistä vaihtoehtoa tuskin kukaan pitää erityisen suotavana. Toinen vaihtoehto taas on huono, mikäli oletetaan että kykenen tekemään järkeviä valintoja ja että liikkeiden tuotteiden/palvelujen tarjonta ei muuttuisi.

Tietysti kolmas vaihtoehto on se että riittävä määrä Itä-Keskuksessa minua kiinnostavista kaupoista sattuisi kävelymatkan päähän, jolloin minun täytyisi matkustaa vain tiettyihin erikoisliikkeisiin ja palveluihin, mikäli niitä kaipaisin.

Viimeisestäkin vaihtoedosta puuttuisi se minkä näen ainakin yksilön kannalta (vähintäänkin lyhyen tähtäimen) etuna Itäkeskuksen kaltaisissa keskittymissä. Eli sen että siellä pääsen vertailemaan eri kauppojen hintoja ja valikoimia helposti. Talvisin nautin myös suuresti lämmöstä, kuivuudesta ja helppoudesta joita se tarjoaa. Myönnettäköön että en tiedä tämän nautinnon ekologisista vaikutuksista.

Lopuksi pyydän anteeksi ylipitkää kommentointia. Perusteluksi voin mainita ainoastaan sen, että etsin vielä itselleni sopivaa kunnallisvaaliehdokasta ja toivoisin tietysti teidän olevan kyseinen ehdokas.

Kyllähän se toimii esimerkiksi Töölössä vielä, ainakin osittain. En tiedä, mikä on se maaginen asukastiheyden raja, jota kunnon palvelut edellyttävät.

Voihan keskittymiä olla, mutta kaupunkimaisia aluekeskuksia, ei yksittäisiä laatikoita kehäteiden varsilla, jollaiseksi Itäkeskuskin on luettava (vaikka sen puolustukseksi on sanottava, että sinne ja sieltä pääsee metrolla).

Ehkä Helsingissä Ruoholahdessa on jonkinainen välimuoto, supermegamarket ei paennut kehäteille vaan tungettiin osittain vanhoihin varastorakennuksiin metron, ratikan ja bussireittien varrelle, asutuksen ellei nyt keskelle ainakin reunalle.