Avaan tämän blogin kaupunkipoliittiseen pohdiskeluun. Keskeinen kimmoke on se, että lähdin ehdolle kunnallisvaaleissa. Mutta yleisemminkin ottaen olen kiinnostunut kaupungeista ja erityisesti Helsingistä koska asun täällä, ja pohdiskelu ja poliittinen analyysi on mukavaa. Blogi on hyvä paikka avata ajatuksia. (Lisäksi se on ilmainen, ja pidän tiukasti kiinni nollan euron vaalibudjetistani).

Ehdokkuudesta ensin muutama sana. Olen siis Vasemmistoliiton ehdokkaana. En pidä puoluevalintaa ongelmattomana. Suomessa on paikkoja, joissa en suostuisi puolueen ehdokkaaksi, koska en tahtoisi olla keräämässä ääniä niille tyypeille, joita puolueen listalta todennäköisesti menee läpi. Helsingissä koen ongelman kuitenkin olevan vähäinen tai olematon. Vasemmistoliiton ehdokasporukka on harvinaisen edistyksellinen.

Toinen kynnys ehdokkuushommissa on se, että en ole valtavan innoissani edustuksellisesta järjestelmästä. Kannustan mieluummin tee-se-itse -kulttuuriin. Kunnallisella tasolla tuntuu, että valta on tarpeeksi lähellä – usein sentään äänestetään ihmisiä, joiden kanssa on luonteva vaihtaa ajatuksia. Kunnalliset asiat ovat myös tarpeeksi lähellä ihmisiä, jotta niihin motivoitumiseen riittää halu muovata arkiympäristöään. Kaupungit ovat myös sellainen politiikan lohko, joka välttämättä edellyttää varsin paljon suunnittelua, eikä sitä pääse koskaan täysin pakoon.

Tämä lähiympäristöaspekti kiinnostaa minua oikeastaan aika paljon. Olen harrastanut elämässäni lähinnä globaalipolitiikkaa, eli toimintaa globalisaatiokriittisessä liikkeessä, kehitysmaa-aktivismia, rauhanaktivismia jne. Välillä tuntuu että on hyvä kääntää katsetta lähelle.

Sitten niistä kaupungeista. Asia on nimittäin niin, että kaupunki tilana, ilmiönä ja asuinympäristönä on äärimmäisen kiinnostava asia. Se on ihmisyhteisön järjestämisen paras ja huonoin keksintö yhtäaikaa. Paras sen takia, että urbaani elämänmuoto tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia kulttuurille ja luovuudelle ihmisten jatkuvan kohtaamisen kautta. Elämä voi olla hyvin mielenkiintoista ja tehdä ihmisistä sosiaalisempia ja avoimempia. Huonoin sen takia, että kaupungit ovat hyvin tuhoisia järjestelmiä. Erilaisen saasteen tuotanto on valtavaa (lajittelematon jäte, melu, ilmansaasteet jne). Kukaan ei myöskään tiedä, miten siinä käy, kun puolet ihmiskuntaa asuu kaupungeissa ja osuus kasvaa, määrästä puhumattakaan. Tällaisista syistä kaupunki sinänsä on äärimmäisen kiinnostava ilmiö.